Ikkuna

Moni kirjoittaja tietää että on hyvä kirjoittaa huoneessa josta voi katsella ulos. Tällä hetkellä minulla on sellainen työhuone, jossa katse voi kulkea sisään ja ulos ikkunan kautta. Joku näkee maisemassa paljonkin kiinnostavaa ja kaunista; vastapäisen talon tiilikattoa ja sen seinää sekä pätkän kotikatua, joka halkoo meidän ja naapurien talon väliin jäävän tilan. Ikkunan edessä on pystysuoraan sojottava kaktus, jota en vieläkään ole suostunut tunnistamaan.

Esikoisromaanini Onnellistentie syntyi tässä huoneessa. “Olet elänyt sen verran ettei sulla ole tarinoista pulaa”, kommentoi mentorini luettuaan valmiin teoksen. “Kun tarinat asettuvat saman teeman alle, kaikki toimii.”

Rohkaistuin hänen sanoistaan keskustelemaan jo seuraavasta tarinasta, tai ainakin teemasta, josta saattaa tulevaisuudessa tulla uusi kirja. Toivon todella että tulee.

Sillä välin katselen ulos ikkunasta ja jaan saman, joskus maagisen, toisinaan tosi tylsän tilan monen muun kirjoittajan tavoin.